Trooppiset kalat: Alkulause

Trooppiset kalat

Makeanveden akvaario

Alkulause

Johdanto

Anatomia

Akvaario

Sisustus

Käyttöönotto

Kasvien hoito

Kalatautien hoito

Taudit

Kasvattaminen kalastaa

Englanniksi

ALKULAUSE

ALKULAUSE

Jokaisen todellisen akvaarioharrastajan päämäärä on korkeammalla kuin pelkästään kauniiden kalojen omistaminen. Hän toivoo voivansa luoda pienen maailman, jossa elää joukko luonnon erikoisimpia ja näyttävimpiä eliöitä, kuten makean ja murtoveden trooppisia kaloja. Valitettavasti ovat monet kalalajit ihmisen toiminnan johdosta uhanalaisia, sukupuuton partaalla. Sademetsien tuhoaminen, jokien patoaminen, vesien saastuminen sekä vieraslajien levittäminen ovat toimenpiteitä, jotka tehokkaimmin tuhoavat trooppista kalakantaa.

Trooppisten sademetsien vesistöt ovat useimpien makean veden kalojen alkukoti. Pelkästään Amazon-joen vesialueella elää yli 2300 tunnettua lajia ja mahdollisesti yhtä paljon vielä tuntemattomia lajeja. Maailman [an error occurred while processing this directive]sademetsät ovat kuitenkin uhanalaisia. Sademetsien pinta-ala vähenee nopeudella 40 aaria sekunnissa eli 30.000 hehtaaria päivässä (Orr 7), mikä merkitsee, että vähennys on 11 miljoonaa hehtaaria vuodessa. Joka päivä kuolee sukupuuttoon 40...250 lajia (Orr 7), eli joka vuosi häviää jopa 92.000 lajia. Vaikka trooppiset kalat muodostavat vain pienen osan [an error occurred while processing this directive]sukupuuttoon sademetsien häviämisen takia kuolevista lajeista, ne ovat silti uhanalaisia. Metsien tuhoaminen vaikuttaa kaloihin lähinnä [an error occurred while processing this directive]eroosion aiheuttaman elinympäristön häviämisen sekä muuttuneiden sää- ja tulvaolosuhteiden välityksellä. Eroosio lisää sedimentin määrää vedessä siten samentaen veden. Näköaistin varassa toimivien kalojen elämä vaikeutuu ja mätijyvät peittävä kerros häiritsee kuoriutumista. Eroosio vaikuttaa myös merikaloihin, koska mereen virtaava sedimentti peittää koralliriutat tappaen korallieläimet, mikä pakottaa kalat siirtymään muualle. Tämän tekstikappaleen lukeminen kestää noin neljä minuuttia, minä aikana tuhoutuu ikuisiksi ajoiksi lähes 100 hehtaaria trooppista sademetsää, jonka kehittyminen on kestänyt yli 70 miljoonaa vuotta. Jos sademetsien tuhoaminen jatkuu nykyisellä nopeudella eli 40 aaria sekunnissa, häviävät metsät kokonaan ihmisiän aikana. Kun nämä arvokkaat metsät ovat poissa, ovat monet niiden aarteista, sekä tunnetut että vielä tuntemattomat, lopullisesi hävinneet. Trooppiset sademetsät ja niiden eliölajit ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Niiden hävittyä ei ihmiskunta voi tehdä muuta kuin valittaa, sillä lajit ovat hävinneet ikiajoiksi.

Padot ovat toinen kalastoa haittaava tekijä. Padot muuttavat virrat, joet ja purot suuriksi järviksi. Usein nämä järvet peittävät metsiä, joten kasvisto tuhoutuu ja vesityyppi muuttuu. Jokielämään sopeutuneiden kalalajien on joko sopeuduttava muuttuneisiin olosuhteisiin tai tuhouduttava. Pato estää useille kalalajeille välttämättömän nousun ylävirtaan kutualueilleen. Esimerkkejä kalalajien häviämisestä on sekä Niililtä Assuanin padon että Colorado-joen Amistadin padon rakentamisen seurauksena. Monissa maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, padotaan edelleen jokia, jotka muodostavat biologisesti monimuotoisen elinympäristön.

Saastuminen on vielä eräs tuhoava tekijä, jonka aiheuttaja on jokien käyttö ihmisen omiin tarkoituksiin. Saastuminen vaihtelee hitaasta, maanviljelyksen vesien pohjakerroksiin aiheuttamasta likaantumisesta aina suurten kemiallisten päästöjen aiheuttamaan dramaattiseen jokialueiden elämän tuhoutumiseen. Esimerkiksi taannoinen syanidipäästö Guyanan Essequibo-jokeen tuhosi paikallisen kalaston ja uhkasi suurtenkin maaeläinten olemassaoloa. Samoin merkitsi muutama vuosi sitten tapahtunut öljypäästö Ecuadorin Rio Napoon laajaa tuhoa eräällä maapallomme kaikkein monimuotoisimmista alueista.

Ihmisen vähemmänkin dramaattisella toiminnalla voi olla huomattava merkitys paikalliseen kalastoon. Esimerkiksi vieraiden kalalajien tuonti vesistöön voi olla tuhoisa luontaiselle kalastolle. Niilinahvenen (Lates niloticus) istuttaminen ruokakalaksi Victoriajärveen on johtanut useiden Haplochromine-sukuisten lajien sukupuuttoon ja uhkaa lähes kaikkia muita järven kalalajeja. Vieraita kalalajeja voi joutua vesisöön muistakin syistä kuin ihmisravinnoksi. Jotkut Floridan vesistöt ovat sellaisten kalojen valloittamia, joiden pitoon akvaariossa ihmiset ovat kyllästyneet niiden kasvettua liian suuriksi.

Alle 10 % trooppisista akvaariokaloista on pyydystetty luonnosta. Kalastus akvaarioharrastajille ei ole pääsyy kalakantojen vähenemiselle, vaikka joidenkin lajien vähenemiseeen onkin vaikuttanut Jokaisen akvaarioharrastajan tulisi tuntea tämän päivän laajan akvaariokalavalikoiman luonnolliseen elinympäristöön vaikuttavat tekijät. Meidän kaikkien olisi pyrittävä suojelemaan luontoa, joka ei ainoastaan ole välttämätön edellytys harrastuksellemme, vaan auttaa myös ihmistä säilymään elossa.

Translated by Rahola Ltd.