Akvaariokaloja vaivaavia tauteja 

Trooppiset kalat

 Makeanveden akvaario
 Alkulause
 Johdanto
 Anatomia
 Akvaario
 Sisustus
 Käyttöönotto
 Kasvien hoito
 Kalatautien hoito
 Taudit
 Kasvattaminen kalastaa
 Englanniksi







TAUTIEN HOITO

TAUDIT

Ihanteellisissa olosuhteissa – oikea veden koostumus, vaihteleva ruokavalio, ei liikaa kaloja akvaariossa, ei stressitekijöitä – ovat kalataudit varsin harvinaisia. Kalat sairastuvat tavallisesti vain, jos ympäristötekijöissä on vikaa, tai kun uusia kaloja tuodaan akvaarioon. Terveiden kalojen immuunijärjestelmä vastustaa useimpien tautien tartuntaa, mutta jos kalat ovat stressin heikentämiä, iskevät taudit helpommin. Monet tekijät, sekä elottomat että elävät, voivat aiheuttaa kaloissa stressiä.

ELOTTOMIA STRESSIN SYITÄ

Elottomia, akvaarion (ja terraarion) asukkaisiin vaikuttavia tekijöitä ovat myrkytykset, väärä lämpötila tai pH-arvo sekä hapen puute.


    Ammoniakkimyrkytys
    Ammoniakkimyrkytyksen aiheuttaa liiasta ruokinnasta, kuolleista ja hajoavista kaloista tai kasveista tai väärästä vedenvaihtotahdista aiheutunut orgaanisen jätteen kertyminen. Ammoniakkimyrkytyksiä esiintyy varsinkin, jos veden pH-arvo ylittää 7 ja hyvälaatuinen ammonium alkaa muuttua ammoniakiksi. Oireita ovat kalojen hidastunut käyttäytyminen, huohotus ja kidusten värjäytyminen. Kalat voivat 'riippua' veden pinnassa. Helpoin tapa varmistaa ammoniakkimyrkytys on vesianalyysi. Ammoniakkimyrkytyksestä selvitään vähentämällä ruokintaa, vaihtamalla vesi useammin, alentamalla pH-arvoa, käyttämällä zeoliittejä ja lisäämällä ilmastusta.

    Nitriitti- ja nitraattimyrkytys
    Nitriitti- ja nitrattimyrkytyksen aiheuttavat samat tekijät kuin ammoniakkimyrkytyksen tapauksessa. Oireet ovat samat kuin ammoniakkimyrkytyksessä ja myrkytys voidaan todeta nitriitti/nitraattitestillä. Hoitotoimenpiteet ovat ruokinnan vähentäminen, veden osittainen vaihto kunnes pitoisuus laskee, sekä ilmastuksen parantaminen.

    Kloorimyrkytys
    Useimpien paikkakuntien vesijohtovedessä esiintyvä vapaa kloori on myrkyllistä kaloille. Kloori vaikuttaa kiduksiin ja tukehduttaa kalat. Kloori voidaan poistaa kiehuttamalla vettä, seisottamalla sitä useita päiviä, ilmastamalla vettä kiivaasti tai lisäämällä vedenkäsittelyainetta.

    Raskasmetallimyrkytys
    Vanhar vesijohdot tai akvaarioon joutuneet metalliesineet voivat aiheuttaa raskasmetallimyrkytyksen. Sen oireena on, että kalat haukkovat henkeä veden pinnassa. Akvaarioliikkeissä on saatavana raskasmetallipitoisuuksien testaussaarjoja, joilla vesi voidaan testata nopeasti. Veden puhdistus tapahtuu helpoimmin käänteisosmoosin avulla, vaikkakin veden suodattaminen aktiivihiilellä ja vedenkunnostusaineiden käyttö auttaa myös.

    Rikkivetymyrkytys
    Rikkivetyä syntyy kasvi- ym. jätteiden mädäntyessä. Kaasu on myrkyllistä ja ensimmäiset merkit siitä ovat mädäntyneen haju vedessä ja ilmaa haukkovat kalat veden pinnassa. Paras hoitomenetelmä on roskan imeminen lapon avulla akvaarion pohjasorasta ja riitävän vesimäärän vaihto. Vettä on vaihdettava, kunnes haju on poissa ja kalat käyttäytyvät normaalisti.

    Lääkemyrkytys
    Lääkkeitä käytetään kalojen hoitoon, mutta niiden väärinkäyttö on haitallista. Esimerkiksi monnit, tetrat, norsukalat, nuoliaiset sekä monet muut herkät lajit ovat arkoja ylilääkitykselle. Kuparia sisältävät lääkkeet ovat erityisen vaarallisia selkärangattomille, joten kotilot, simpukat ja äyriäiset on poistettava akvaariosta ennen hoidon aloittamista. Tutustu aina huolellisesti lääkkeen käyttöohjeeseen ja varmistu lääkkeen sopivuudesta kaloillesi. Jos lääkkeen havaitaan haittaavan kaloja, tee osittainen vedenvaihto ja suodata vettä aktiivihiilellä.

    Muiden saasteiden aiheuttamat myrkytykset
    On paljon muitakin haitallisia aineita, jotka voivat joutua akvaarioveteen. Tällaisia ovat mm. tupakansavu, maalinhaju, hyönteismyrkyt jne. Paras tapa välttää näitä on olla saattamatta akvaariota alttiiksi vierasaineille. Jos vahinko silti tapahtuu, voivat seuraukset olla ikävät. Vaihda vettä ja käytä aktiivihiilisuodatusta ongelman korjaamiseksi.

    Väärä lämpötila
    Useimmat akvaariokalat ovat sopeutuneet melko tasaiseen lämpötilaan. Liian kylmä tai liian lämmin vesi voi heikentää kalojen vastustuskykyä ja siten aiheuttaa sairauksia. Parasta on estää suuret lämpötilan muutokset käyttämällä luotettavaa, termostaatilla varustettua lämmitintä ja välttää sijoittamasta akvaariota vetoiseen paikkaan.

    Väärä pH-arvo
    Useimpien akvaariokalojen kotivesissä pysyy pH-arvo melko vakiona. Väärä pH-arvo heikentää kaloja ja erityisesti niiden vastustuskykyä tauteja ja tulehduksia vastaan. Oireita ovat syöksähtelevät liikkeet, tulehtuneet ja vertavuotavat kidukset, nopeat kidusliikkeet sekä kalojen pysytteleminen pinnassa ilmaa haukkoen. Jos pH-arvo on pahasti väärä, älä korjaa sitä liian nopeasti. Lisää puskuriainetta vain vähän kerrallaan, kunnes arvo on normaali. Seuraa veden pH-arvoa säännöllisesti tämän ongelman välttämiseksi.

    Hapen puute
    Hapen puutteen merkkejä ovat kalojen nopeat kidusliikkeet ja pysytteleminen veden pinnan lähellä. Myöhemässä vaiheessa kalojen värit voivat haalistua ja kalat kuolevat. Happivaje voi syntyä monella tavalla: riittämätön ilmastus, eloperäisen jätteen liiallinen syntyminen, korkea lämpötila tai kasvien aineenvaihdunta. Happivajeen parannuskeinoja ovat osittainen veden vaihto, ilmastuksen lisääminen sekä kuolleen ja kuolevan eloperäisen aineksen poistaminen.
ELÄVIÄ STRESSIN SYITÄ

Kalojen stressin syitä voivat olla myös elävät patogeenit, kuten loiset, bakteerit, sienet ja joskus myös virukset. Tällaiset syyt vaikuttavat kaloihin useimmiten silloin, kun niiden vastustuskyky on muiden syiden takia heikentynyt, tai kun akvaarioon tuodaan uusia, saastuneita kaloja. Muut kalat voivat myös aiheuttaa stressiä hyökkäillessään toistensa kimppuun. Seuraavassa merkitsee “O” oiretta, “T” suositeltua toimenpidettä.

YLEISET LOIS- YM. TAUDIT
    LOISET

    Oodinium (samettitauti)
    O: Samettitauti ilmenee ohuena kullanvärisenä tai harmaana kalvona kalojen iholla. Sairas kala voi haukkoa henkeä tai hieroa itseään pohjakiviin. Kidukset voivat näyttää tulehtuneilta.
    T: Kun samettitauti on todettu, nosta veden lämpötilaa. Paras lämpötila on 31...34°C. Sammuta valot ja käsittele kalat kuparisulfaatilla, trypaflaviinilla, metyylisinisellä, kiniini-hydrokloridilla tai muulla kaupallisella lääkkeellä pakkauksen ohjeen mukaan. Voit myös antaa sairaille kaloille suolavesikylvyn.

    Valkopilkkutauti, ich (Ichthyophthirius)
    O: Kalan iho ja evät ovat pienten valkoisten pilkkujen peitossa. Vaikeissa tapauksissa ihoa peittävät limaiset, harmaat laikut. Taudin edistyessä kala laihtuu ja sen liikkeet hidastuvat. Se myös alkaa raapia itseään esineitä vasten.
    T: Ichthyophthirius-loisen elämässä on kolme vaihetta ja lääkitys vaikuttaa siihen vain uintivaiheen aikana. Nosta veden lämpötila n. 30 asteeseen. Käsittele sen jälkeen akvaario jollakin sopivalla, akvaariokaupasta saatavalla lääkeaineella (esim. malakttiittivihreä, trypaflaviini, kiniini) tai vain suolalla. Käsittelyajan tulisi olla noin kolme viikkoa, jotta kaikki loisten eri elinvaiheet joutuvat käsitellyiksi. Henkiin jääneet kalat näyttävät jäävän immuuneiksi käsittelyn jälkeen, mutta ne voivat silti jäädä taudin kantajiksi. Stressin heikentämät kalat saavat helpoimmin taudin.

    Kidusmadot (Dactylogyrus, Cichlidogyrus, Tetraonchus)
    O: Pienet matomaiset loiset saastuttavat kalojen kidukset aiheuttaen punoitusta ja limaa. Kaloilla on hengitysvaikeuksia ja ne laihtuvat.
    T: Loiset munivat lääkityksen kestäviä munia. Käsittele akvaario kidusmatolääkkeellä tai malakiittivihreällä ohjeen mukaan, kunnes munat ja loiset ovat hävinneet. Loiset voidaan poistaa kaloista (mutta ei akvaariosta) lyhyellä formaliini-, suola- tai ammoniumhydroksidikylvyllä.

    Iholoiset (Gyrodactylus)
    O: Kalojen iholla on pieniä loisamatoja, jotka aiheuttavat värien haalistumista ja punertavia laikkuja. Kalat hankaavat itseään esineitä vasten.
    T: Kalat voidaan käsitellä kaupallisilla lääkkeillä tai formaliinikylvetyksellä.

    Kalatäit(Argulus)
    O: Kalat hankaavat itseään kiviin ja kasveihin. Evät ovat supussa. Kaloissa voi olla, tulehtuneita laikkuja. Täit näkyvät paljaalla silmällä.
    T: Täit on parasta poistaa varovasti pienillä pihdeillä. Sora kannattaa imeä lapolla puhtaaksi päivittäin munien poistamiseksi. Jos täitä on paljon, nosta veden lämpötila 30 asteeseen ja käytä kaupallisia lääkkeitä ohjeen mukaan. Muista poistaa kaikki selkärangattomat eläimet akvaariosta käsittelyn ajaksi.

    Costiasis
    O: Taudin aiheuttaa mikroskooppinen siimaeläin Costia necatrix, joka tarttuu jalallaan kalaan. Kalan iholla on harmaa limakalvo ja evät hapsottavat. Kala ryntäilee edes takaisin ja hankaa itseään kiviin. Paha tartunta voi aiheuttaa punertavia laikkuja. Tauti on erittäin tarttuva ja esiintyy yleensä happamassa vedessä.
    T: Nosta veden lämpötila 30 asteeseen ja kylvetä kalat lyhyesti formaliinilla tai pitempään suolaliuoksella. Lääkkeitä on saatavana akvaarioliikkeissä.

    Chilodonella
    O: Taudin aiheuttaja on ripsieläimiin kuuluva ulkoloinen. Kalan iho ja kidukset haalistuvat ja muuttuvat siniharmaiksi. Kalat ryntäilevät ja hankaavat itseään esineisiin.
    T: Malakiittivihreä-formaliiniyhdistelmä tappaa loiset, kuten myös lyhyt (30 min.) suolakylpy ja sen jälkeen 12 tunnin trypaflaviinikäsittely. Tautia esiintyy enimmäkseen akvaarioissa, joissa on liian paljon kaloja ja se estetään parhaiten pitämällä kalamäärä sopivan pienenä.

    Reikätauti (Hexamita, Spironucleus)
    O: Sairaat kalat laihtuvat ja niiden kylkiviivalle pään lähelle voi ilmaantua pieniä kuoppia.
    T: Taudin syynä on tavallisesti vitamiinien ja kivennäisaineiden puute, erityisesti D-vitamiinin ja kalkin. Puutteen vaikutusta lisäävät mahdollisesti Hexamita-loiset kalan suolistossa. Nämä siimaeliöt tarttuvat yleensä kalojen ruokinnassa käytetyistä Tubifex-madoista ja ne voivat pysyä hengissä likaisten akvaarioiden pohjasorassa. Paras tapa hoitaa reikätautia on täydentää ruokavaliota vitamiineilla. Kaloille voidaan myös antaa antibiootteja ja metronidazolia. Akvaario kannattaa pitää ehdottoman puhtaana. Lääkettä sisältävää kalanruokaa voi kokeilla.

SIENITAUDIT

Saprolegnia ja Achlya
O: Kalan ihon vahingoittuneisiin kohtiin ilmestyy vaaleita, pumpulimaisia hometupsuja. Levän kasvaessa homeen päälle se muuttuu ruskehtavaksi.
T: Sienitaudit ovat sekundäärisiä tulehduksia, jotka voivat esiintyä vain ennestään sairaissa tai vahingoittuneissa kaloissa. Sienitaudin ilmetessä voidaan nostaa veden lämpötilaa. Useat muutkin toimenpiteet ovat mahdollisia, kuten 30 minuutin kylvetys 1 ppm natriumpermanganaattiliuoksessa (10 mg/l), malakiittivihreän lisäys, tai kaupallisten sienitautilääkkeitten käyttö.

BAKTEERITAUDIT

Kalatuberkuloosi (Mycobacterium)
O: Kalan värit kalpenevat, ruokahalu häviää ja kalat laihtuvat. Ne liikkuvat vähemmän ja niiden selkäranka voi köyristyä. Nahan alle syntyy haavaumia, jotka voivat muuttua avohaavoiksi ja silmät pullistuvat ulospäin.
T: Tauti on erittäin helposti tarttuva ja tuhoisa. Bakteerit voivat jäädä eloon pohjasoraan ja tarttua muihin kaloihin, erityisesti heikkokuntoisiin. Jotkut ovat onnistuneet hoitamaan tautia antibiootella (Oxytetracycline ja Kanamycin), vaikka useimmiten on parasta päästää sairastuneet kalat päiviltä. Kalojen poisto akvaariosta on tehtävä varoen, koska tauti voi tarttua ihmiseenkin.

"Dropsy" (Aeromonas, Pseudomonas)
O: Sairastuneilla kaloilla on suomut pörhöllään, silmät pullistuneet, kidukset kalpeat ja ruumiinontelo täynnä nestettä. Iholla voi olla punaisia laikkuja.
T: Tarttuva tauti, joka vaivaa useimmiten jo ennestään heikkokuntoisia kaloja. Sairaat kalat on poistettava akvaariosta. Antibioottihoitoa voidaan yrittää, mutta yleensä se ei onnistu.

Evärutto (Pseudomonas ym.)
O: Evien reunat ovat haalistuneita ja ripsuisia. Taudin edetessä oireet pahenevat ja evät näyttävät liukenevan pois. Usein eväruttoa seuraavat sienitaudit, jotka tuhoavat eviä edelleen.
T: Evärutto johtuu useimmiten vääristä olosuhteista, kuten liian kylmästä vedestä ja myrkyllisten aineiden kertymisestä veteen. Kalat voidaan käsitellä trypaflaviinikylvetyksellä (myös nimeltään akriflaviinihydrokloridi) tai kaupallisilla lääkeillä. Hoito on kuitenkin vaikeaa.

Suurutto, suuhome, Columnaris (Chondrococcus, Cytophaga)
O: Suurutto ei ole home, vaan sen aiheuttaja on bakteeri. Suun ympärille, muualle pään alueelle, kiduksiin ja iholle syntyy pumpulimaisia pilkkuja. Taudin edetessä kehittyy avohaavoja.
T: Veden lämpötilaa nostetaan. Useita erilaisia käsittelyjöä on, kuten 30 minuutin kylvetys 1 ppm kaliumpermanganaattiliuoksessa (10 mg/l), malakiittivihreällä käsittely, tai Nifurpirinol (nitrofuraani-antibiootti). Tiheä veden vaihto on tärkeää.

Neontauti(Sporozoasis)
O: Tämä parantumaton tauti voi vaivata mm. kirjoahvenia. Taudin oireet vaihtelevat ja niitä ovat mm. värien haalistuminen, laihtuminen sekä tasapainohäiriöt, joiden takia kalat uivat nykivin liikkein. Sairas kala eroaa parvesta. Kalan väri voi muuttua väriltään maitomaiseksi, läpikuultavaksi.
T: Koska kyseessä on parantumaton tauti, on tartunnan ehkäisemiseksi parasta poistaa sairastunut kala. Muut kalat siirretään väliaikaiseen akvaarioon ja tankki desinfioidaan.

Kiekkorutto
O: Tauti iskee nopeasti tatunnan saamisen jälkeen. Ensimmäiset merkit ovat pienet valkoiset laikut kalan iholla ja evien syöpyminen. Maitomainen sienikalvo alkaa peittää suuria alueita ja kalan väri tummenee. Jos usea kala sairastuu samanaikaisesti, ne voivat kerääntyä yhteen johonkin akvaarion nurkkaan.
T: Tämä kausittain esiintyvä tauti on tuhonnut kokonaisia poikashauduttamoja. Sen aiheuttajaa ei tarkkaan tunneta, mutta sairaissa kaloissa on havaittu joukko erilaisia bakteereja. Paras tapa estää taudin eteneminen on pitää veden pH-arvo alhaisena (4...5), vaihtaa vesi päivittäin ja pitää akvaario puhtaana, sekä lopettaa kalojen ruokinta. Valot sammutetaan ja koristeet poistetaan. Vettä voi käsitellä pienellä määrällä kaliumpermanganaattia, joka tappaa osan bakteereista. Joskus on ehdotettu antihistamiinikäsittelyä taudin esiintymisaikana.

Translated by Rahola Ltd.




©2008 mongabay.com