|
|
|
ANATOMIA
KALOJEN PERUSANATOMIA
Maailmassa on valtava määrä erilaisia kaloja. Jokainen laji on sopeutunut elämään määrätynlaisessa ympäristössä. Tutkimalla kalan ruumiinmuotoa voi akvaarioharrastaja oppia yhtä ja toista kalan luontaisesta ympäristöstä. Kalan ruumiinmuoto Kalan ruumiinmuodon perusteella on helppoa päätellä, millaisessa ympäristössä kala elää. Veden pinnan lähellä viihtyvillä kaloilla on ylöspäin suunnattu suu ja litteähkö selkä. Suurikokoiset, sivuilta litteät kalat, kuten kiekko- ja lehtikalat, ovat sopeutuneet elämään hitaasti virtaavissa vesissä. Solakat, torpedon mutoiset kalat ovat puolestaan sopeutuneet nopeammin virtaavaan veteen. Pohjakaloilla on litteä vatsa ja pienikokoinen suu. Joillakin pohjakaloilla on uimarakko surkastunut, eivätkä ne varsinaisesti ui, vaan liikkuvat "hyppimällä" pitkin pohjaa. Pää Kalan suun sijainnista päässä voi päätellä, miten kala yleensä syö. Pinnalta syövillä kaloilla on ylöspäin suuntautunut suu, jolla se syö pinnalla liikkuvia hyönteisiä. Syvemällä syövillä kaloilla on suu etummaisena, kuten kalan suun useimmiten ajatellaan olevan. Petokalojen suu on suurikokoinen, kun taas kaikkiruokaisilla kaloilla on pienempi suu. Pohjalta syövien kalojen suu on suuntautunut alaspäin. Pohjakaloilla on myös usein tunto- ja makueliminä toimivat "viikset", joilla kala etsii ruokaansa pimeissä tai mutaisissa vesissä. Joillakin pohjakaloilla, kuten velhomonneilla (Loricaria), on imukuppia muistuttava suu, jolla ne irrottavat ruoakseen pieneliöitä erilaisilta pinnoilta. Evät Eviään kala käyttää liikkumiseen, asennon vakauttamiseen, pesän rakentamiseen, tuntoeliminä sekä apuna kudussa. Evät voivat olla yksittäisiä tai pareittain. Monissa harrasteakvaarioissa pidetään pitkäeväisiä kaloja, jotka on saatu aikaan valikoivalla jalostuksella. Luonnossa ei tällaisia eviä esiinny. Pyrstöevää kala käyttää uimiseen eteenpäin. Kalat, joilla on kaksihaarainen pyrstöevä, ovat nopeita uimareita. Pyöreäpyrstöiset kalat, kuten monet petokalat, pystyvät nopeisiin liikkeisiin. Pitkän, komean pyrstöevän tarkoituksena taas on usein toisen sukupuolen houkutteleminen. Peräevä on kalan alapuolella heti pyrstöevän etupuolella. Peräevän tarkoituksena on kalan uinnin vakauttaminen. Pitkää, aaltoilevaa peräevää kala käyttää liikkumiseen. Parilliset vatsaevät sijaitsevat peräevän etupuolella. Vatsaeviä kala käyttää vakavuuden parantamiseen uidessa. Joskus vatsaevät ovat muuntuneet pitkiksi, lankamaisiksi tuntoelimiksi. Corydoras-sukuiset kalat eli monniset käyttävät vatsaeviä mätimunien kiinnipitämiseen kudun aikana. Parilliset rintaevät sijaitsevat kiduskansien takana ja niillä kala ohjailee liikkeitään. Joillakin pohjakaloilla rintaevät ovat sopeutuneet kalan tukemiseen pohjaa vasten tai jopa ryömimiseen pinnan alla tai yläpuolella. Joskus on rintaevissä puolustautumiseen tarkoitetut piikit. Pariton selkäevä sijaitsee kalan selässä ja sillä kala pitää yllä suuntaansa ja tasapainoa uidessa. Selkäevän ruodot ovat usein terävät ja joskus selkäevässä on piikki. Joillakin kaloilla, esimerkiksi lohikaloilla on pieni rasvaevä selkäevän ja pyrstön välissä. Iho Useimmilla kaloilla on ihonsa suojana suomut. Joillakin kaloilla, kuten monneilla, on samaan tarkoitukseen luulevyjä. Joidenkin lajien suomut ovat hyvin pieniä tai ne puuttuvat kokonaan. Kalan väri Vaikka jotkut kalat ovat selektiivisen jalostuksen ansiosta luonnottoman värisiä ja kuvioisia, myös villit kalat voivat olla hyvin värikkäitä. Värillä on kalalle tärkeä merkitys. Jotkut kalat naamioituvat raitojen tai ruskean värin avulla petokaloilta. Toiset taas käyttävät kirkkaita värejä vastakkaisen sukupuolen houkuttelemiseen, ja toiset muodostavat suuria silmän muotoisia kuvioita harhauttaakseen petokaloja hyökkäämään väärään kohtaan. Joidenkin afrikkalaisten suuhautoja-kirjoahventen mätimunan näköiset, värilliset pilkut toimivat apuna hedelmöityksessä. Väri riippuu kalan ihon pigmenteistä ja valon heijastumisesta. Tasaisen, tumman värisillä kaloilla on tavallisesti ihossa pigmenttejä, kun taas hopeanhohtoinen, iridisoiva väri johtuu valon heijastumisesta. Eräät lajit voivat vaihtaa värejään, kun taas toiset ovat eri värisiä öisin. Terveet kalat ovat lähes aina kirkkaamman värisiä kuin sairaat. Jotta kalat pysyisivät huippukuntoisina, on syytä huolehtia veden laadusta, syöttää kaloja monipuolisesti ja antaa niille seuraksi sopivia kalalajeja. Jotkut ravintoaineet voivat saada aikaan määrättyjen värien korostumisen kalan ihossa. Reviiriä puolustettaessa, kutuaikana tai itse kudun aikana voivat useimpien kalalajien värit voimistua. Kidukset Kidustensa avulla kala siirtää kaasuja ympäristönsä ja elimistönsä välillä. Kiduksilla kalat ottavat vedestä happea ja luovuttavat hiilidioksidia. Keuhkojen tapaan myös kidusten pinta-ala on suuri, jotta kaasujen vaihtuminen olisi tehokasta. Joidenkin lajien kidukset ja muut elimet ovat muuntuneet siten, että ne voivat hengittää happea ilmakehästä. Makean veden kalojen elimistöön siirtyy jatkuvasti vettä ympäristöstä osmoosin avulla. Osmoosi on ilmiö, jossa vesimolekyylit siirtyvät kudoksen läpi laimeamman suolapitoisuuden puolelta kudokseen, jonka suolapitoisuus on korkeampi. Se siis aiheuttaa, että vettä siirtyy kalan kudoksiin. Ympäröivä vesi yrittää laimentaa kalan kudosten suolapitoisuutta. Siksi makean veden kalat siirtävät jatkuvasti vettä ulos kidustensa kautta eivätkä koskaan juo, jotta kudosten suolapitoisuus säilyisi ennallaan.
Kalan kylkiviiva muodostuu pienistä nestettä täynnä olevista onteloista heti suomujen alla. Kylkiviivan avulla kala tuntee värähtelyjä vedessä. Kala voi siten havaita petokaloja, löytää ruokaa ja suunnistaa tehokkaammin. Kylkiviivan ansiosta pystyvät monet kalalajit liikkumaan pimeässä ja mutaisessa vedessä tarvitsematta näköaistia. Esimerkiksi sokea luolakala luottaa yksinomaan kylkiviiva-aistiinsa. Uimarakko Uimarakko on ilmatäytteinen rakko, jonka avulla kala säätelee uimasyvyyttään. Uimarakon ansiosta pystyy kala jopa nukkumaan vedessä. Monilla kalalajeilla on uimarakko muuntunut vastaamaan niiden elintapoja. Jotkut kalalajit voivat täyttää uimarakkoaan nielemällä ilmaa, josta kala saa happea. Tämä menetelmä on erityisen sovelias vähähappisissa vesissä viihtyville kaloille. Translated by Rahola Ltd. |
©2008 mongabay.com