|
|
|
AKVAARIOKALOJEN POIKASKASVATUKSESTAKalojen sukupuoli Kalan sukupuolen m‰‰rittely on hoitajalle t‰rke‰‰. Useimmat kalat ovat joko seksuaaliesti dimorfisia eli kaksimuotoisia tai isomorfisia eli samanmuotoisia. Dimorfisissa kaloissa ovat sukupuolet kesken‰‰n erilaisia. Ensisijaiset erot ovat esim. erimuotoiset sukuelimet, ja toissijaiset erot n‰kyv‰t erilaisessa koossa, v‰rityksess‰, evien muodossa tms. Urokset ovat usein v‰rikk‰‰mpi‰, suurempia ja suuriev‰isempi‰. Selkeimm‰t sukupuolten v‰liset erot ovat Malawij‰rven kirjoahvenilla, hammaskarpeilla sek‰ el‰vi‰ poikasia synnytt‰vill‰. Sukupuolisesti samanmuotoislla kaloilla on sukupuolten v‰lill‰ hyvin pienet tai olemattomat erot. Usein erot n‰kyv‰t vain kutuaikana sukuelinten muodossa. Joidenkin isomorfisten kalojen urokset ovat hiukan suurempia ja naaraat puolestaan hiukan pyˆre‰vatsaisempia. On kaloja, joilla ei tiedet‰ olevan n‰kyvi‰ sukupuolten v‰lisi‰ eroja. Emokalojen valinta Kun urokset ja naaraat on saatu erilleen, valitaan lis‰ykseeen sopiva pari. T‰ss‰ on useita varteenotettavia tekijˆit‰.
Lis‰‰ntymisen strategiaa Kutevat kalat Suurin osa akvaariokaloista kutee ja munat hedelmˆityv‰t ulkoisesti. Kutevat kalat voidaan jakaa viiteen ryhm‰‰n: veteen kutevat, sijoittelijat, hautaajat, suuhautojat sek‰ pes‰nrakentajat.
Kudun hautaajat: T‰llaiset lajit asustavat tavallisesti vesiss‰, jotka kuivuvat jonain vuodenaikana. Valtaosa munien hautaajista on yksivuotisia hammaskarppeja, jotka kutevat mutaan. Poikaset aikuistuvat nopeasti ja kutevat, ennenkuin kuolevat vesistˆn kuivuessa. Kutu j‰‰ lepotilaan, kunnes sateet her‰tt‰v‰t sen kuoriutumaan. Suuhautojat: N‰m‰ lajit kuljettavat kutuaan tai poikasiaan suussaan. Suuhautojat voidaan jakaa kahteen ryhm‰‰n, ovofiilit ja larvofiilit. Ovofiilit laskevat kutunsa kuoppaan, josta naaras imee sen suuhunsa. M‰timunia on v‰h‰n ja ne ovat suuria. Poikaset kuoriutuvat maaraan suussa ja j‰‰v‰t sinne joksikin aikaa. Hedelmˆityminen tapahtuu siten, ett‰ naaras tavoittelee suuhunsa koiraan per‰ev‰ss‰ olevia m‰timunan n‰kˆisi‰ spermahelmi‰. Monet kirjoahvenet ja jotkut labyrinttikalat ovat t‰llaisia suuhautojia. Larvofiilit taas kutevat alustalle ja vartioivat kutua kuoriutumiseen saakka. Sen j‰lkeen naaras ottaa poikaset suuhunsa. Kun ne ovat valmiita huolehtimaan itsest‰‰n, naaras p‰‰st‰‰ ne ulos. Jotkut mudansyˆj‰t ovat t‰llaisia suuhautojia. Pes‰nrakentajat: N‰m‰ kalat rakentavat kudulleen jonkinlaisen pes‰n. Tavallisesti se on tehty kasvij‰tteest‰ ja syljen peitt‰mist‰ kuplista (labyrintikalat, monnit), tai se on alustaan kaivettu kuoppa (kirjoahvenet). Pes‰nrakentajat huolehtivat poikasistaan. El‰vi‰ poikasia synnytt‰v‰t Jotkut kalat synnytt‰v‰t el‰vi‰ poikasia. T‰llaisia on kahta lajia: ovovivipaariset, joilla m‰timunat muodostuvat ja kuoriutuvat ennen kuin naaras synnytt‰‰, ja vivipaariset, joilla ei mudostu m‰timunia, vaan poikaset saavat ravintonsa napanuoran tyyppisen johtimen kautta tai naaraan eritteist‰. El‰vi‰ poikasia synnytt‰v‰t kalat ovat usein helposti lis‰‰ntyvi‰ lajeja. Emokalojen hoito Ennen emokalojen sijoittamista yhteen kutua varten on niiden oltava hyv‰ss‰ kunnossa. T‰m‰ merkitsee syˆtt‰mist‰ vaihtelevalla, terveellisell‰ ruoalla. Monille lajeille voidaan antaa hyvin tasapainoitettua hiutaleruokaa, kun taas joillekin on syˆtett‰v‰ el‰v‰‰ ruokaa, kuten vesikirppuja, hyˆnteistoukkia tai lent‰vi‰ hyˆnteisi‰. Hyvin syˆtetyt emokalat ovat innokaita kutemaan. Kutuakvaario Vaikka jotkut kalalajit kutevat usein akvaariossa, m‰timunat ja poikaset eiv‰t aina s‰ily hengiss‰ niit‰ syˆvien emokalojen tai muiden kalojen takia. Usein poikaset kuolevat sopimattoman, saastuneen veden takia. Monet kudustaan ja poikasistaan huolehtivat kalat vahingoittavat muita kaloja yritt‰ess‰‰n suojella j‰lkikasvuaan. N‰iden ongelmien takia k‰ytt‰v‰t monet kalankasvatuksen harrastajat erillist‰ kutuakvaariota. Sen tulisi olla sairaala-akvaarion tyyppinen, jossa l‰mmitin on suojattu siten, ett‰ se ei polta kaloja, suodattimen tulisi olla hidas (sienisuodatin), jotta poikaset tai m‰timunat eiv‰t joudu siihen, ja ilmastuksen olisi oltava hyv‰. Kututavasta riippuen voidaan kutuakvaario sisustaa monin eri tavoin. Veteen kutevat: Koska veteen kutevat kalat usein syˆv‰t omia m‰timuniaan, on kutuakvaario sisustettava niin, ett‰ munat putoavat erilleen n‰lk‰isist‰ vanhemmistaan. 15...30 litran akvaario on riitt‰v‰n suuri useimmille veteen kuteville lajeille.
Tarttuvia munia kutevien kalojen kuten tetrojen tapauksessa voidaan akvaarioon asentaa kutualusta. Sellaiseksi kelpaavat kapealehtiset kasvit. Kutu tapahtuu lehtien joukossa ja munat tarttuvat niihin. Kalat kannattaa poistaa kudun j‰lkeen. Myˆs sateenkaarikalojen kutu on tarttuvaa, mutta useimmat lajit kutevat jatkuvasti usean viikon ajan. Siksi pit‰isi uudet m‰timunat siirt‰‰ p‰ivitt‰in kasvatusakvaarioon. Suurien sateenkaarikalojen kasvatusakvaarion on oltava 75...120 litran kokoinen.
Kudun sijoittelijoille, jotka eiv‰t hoida poikasiaan, tulisi sisustaa akvaario kapea- ja leve‰lehtisill‰ kasveilla, jaavansammaleella tai keinotekoisilla kutumopeilla. Kudun j‰lkeen poistetaan joko emokalat tai kasveihin kiinnittyneet m‰timunat. Jos kokonaiset kasvit poistetaan, olisi niiden tilalle istutettava uusia kasveja tulevia kutuja varten. Hammaskarppien kutu kehittyy usein parhaiten matalassa altaassa. Suuhautojat: Ovofiiliset suuhautojat voivat kutea p‰‰akvaariossa, koska m‰timunat ovat suojassa emokalan suussa. On kuitenkin j‰rkev‰‰ erottaa hauovat kalat muista, koska niiden k‰ytˆs voi olla aggressiivista. Mit‰‰n erityisi‰ vaatimuksia ei kutuakvaariolle aseteta. Larvofiiliset suuhautojat kannattaa siirt‰‰ kutuakvaarioon, koska m‰timunat eiv‰t ole suun suojassa, vaan alttiina muille kaloille. Pes‰nrakentajat: N‰ille kaloille on annettava pes‰n rakennusmateriaalia. Kuplapesien rakentajille on oltava saatavilla hienolehtisi‰ ja kelluvia kasveja, eik‰ veden virtaus saa olla liian suuri. Pohjalle pes‰ns‰ rakentaville on annettava hienoa soraa tai hiekkaa. El‰vi‰ poikasia synnytt‰v‰t: Pienille kaloille voidaan antaa loukku, johon vastasyntyneet poikaset putoavat pois emon ulottuvilta. Parempi on kuitenkin erillinen, runsaasti kasveja sis‰lt‰v‰ allas. Synnytt‰v‰‰ emoa voidaan ruokkia siten, ett‰ se ei syˆ poikasiaan. Kun kaikki poikaset ovat syntyneet, siirret‰‰n emo pois. Kudetus Parhaita tapoja saada kalat kutemaan, erityisesti vaikeasti kudetettavien kalojen kohdalla, on luonnon olosuhteiden matkiminen. Kutemishalukkuuteen vaikuttavia tekijˆit‰ ovat ymp‰ristˆ, ruoka sek‰ vuodenaika (sadeaika). Vesiolosuhteet:
Sadekauden simuloimiseksi alennetaan akvaarion veden pinta puoleen normaalista. Joka p‰iv‰ lis‰t‰‰n vett‰ 5 % kokonaistilavuudesta. Lis‰tt‰v‰n veden tulee olla pehme‰‰ ja hiukan viile‰mp‰‰ kuin akvaarion vesi. Sateen simuloimiseksi voidaan k‰ytt‰‰ tippu- tai suihkuj‰rjestelm‰‰ usean tunnin ajan p‰iv‰ss‰ ja ukkosmyrsky‰ voidaan simuloida pime‰ss‰ huoneessa v‰lkkyv‰ll‰ valolla. Ukkosen ‰‰ni saadaan aikaan luonnon‰‰nen nauhoituksella, basso‰‰nisell‰ musiikilla tai kolistelemalla peltisi‰ uunivuokia. Simulointi toistetaan, kunnes kalat osoittavat kutemisen merkkej‰. "Myrskyn" simuloinnin lis‰ksi syˆtet‰‰n kaloille runsaasti hyttysentoukkia, suolakatkarapuja tai lent‰vi‰ hyˆnteisi‰. Simuloinnilla voidaan saada jotkut vaikeasti kudetettavat kalat kutemaan, mutta ei kaikkia. Monet lajit reagoivat vain yhteen veden laadun muutokseen, kuten sarjaan vedenvaihtoja pehme‰ll‰ vedell‰, tai veden l‰mpˆtilan laskuun.
Kasvatusakvaario Kasvatusakvaariota ei v‰ltt‰m‰tt‰ tarvita kaloille, jotka huolehtivat poikasistaan, mutta sit‰ suositellaan. Poikasistaan huolehtimattomille lajeille voidaan k‰ytt‰‰ kutuakvaariota, kunhan emokalat poistetaan. Kasvatusakvaariossa tulisi olla suojattu l‰mmitin, sienisuodatin tai sienell‰ suojattu suodattimen tuloaukko sek‰ aitoja tai keinotekoisia kasveja. Lis‰ksi tulisi kolmen sivun olla pimennetty mustalla paperilla, koska valo voi aiheuttaa poikasia vahingoittavaa lev‰kasvua. Kasvatusakvaarion veden tulisi olla samanlaista kuin kutuakvaariossa. Poikasten kasvatus Poikasten kehitysaika vaihtelee minuuteista (el‰vi‰ poikasia synnytt‰vien tapauksessa) viikkoihin. M‰timunien kuoriuduttua eiv‰t poikaset n‰yt‰ lainkaan samanlaisilta kuin emokalat. Niill‰ on suuri keltuaispussi ja ne pystyv‰t tuskin likkumaan, puhumattakaan uimisesta. Poikaset saavat ravintonsa keltuaispussista, kunnes se loppuu. Sen j‰lkeen alkavat poikaset etsi‰ ruokaa. Niille voidaan aluksia antaa likoel‰imi‰, "vihre‰‰ vett‰" tai munankeltuaista. Myˆhemmin ne syˆv‰t suurempikokoista ruokaa, kuten valkomatoja, vesikirppuja, suolakatkarapuja sek‰ jauhettua hiutaleruokaa. T‰llaiset ruoat sopivat ensimm‰iseksi ruoaksi suuremmille poikasille, kuten kirjoahvenille. Poikasten kasvaessa niille voidaan antaa suurempikokoista ruokaa, kuten suolakatkarapuja, suurempia vesikirppuja, hiutaleita, hyˆnteistoukkia sek‰ hienonnettuja tubifex-matoja. 25...50 % kasvatusakvaarion vedest‰ pit‰isi vaihtaa p‰ivitt‰in. Varmista, ett‰ lis‰tty vesi on samanlaista kuin poistettu vesi, koska poikaset ovat herkki‰ nopeille veden laadun vaihteluille. Poikasia ruokitaan useita kertoja p‰iv‰ss‰. Monet lajit vaativat jaksoittaista lajittelua koon mukaan, jotta isommiksi kasvaneet poikaset eiv‰t p‰‰se syˆm‰‰n pienempi‰ sisaruksiaan. Hyviss‰ olosuhteissa, kun vett‰ vaihdetaan usein ja kaloja ruokitaan riitt‰v‰sti, kasvavat poikaset nopeasti. Sairaat ja ep‰muodostuneet poikaset on poistettava. Translated by Rahola Ltd. |
©2008 mongabay.com