|
|
|
Vesikasvien hoito
KASVIEN HOITO Yhteyttäminen Yhteytttäminen eli fotosynteesi on prosessi, jonka kautta kasvit tuottavat glukoosia (energiaa) ja happea hiilidioksidista valoenergian avulla. Prosessia kuvaa yhtälö: 6C2O + 6H2O + valo => C6H12O6 + 6O2 Valoisana aikana kasvit käyttävät kalojen tuottamaa hiilidioksidia sekä vettä hapen ja energian tuottamiseen. Kalat käyttävät happea hengitykseensä. Yöksi yhteyttäminen lakkaa, jolloin kasvit turvautuvat hengitykseen tuottaakseen energiaa. Kasvit siis kuluttavat happea ja tuottavat hiilidioksidia. Tämän takia nousee akvaarioveden hiilidioksiditaso öisin, mutta alkaa taas laskea, kun yhteyttäminen taas käynnistyy valossa. Pohjasora Noudata kohdassa "sora" (akvaarion sisustus) annettuja ohjeita. Useimmissa tapauksissa viihtyvät kasvit parhaiten melko hienossa sorassa, jossa on peruslannoitetta. Lannoite ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Rautapitoiset lannoitteet kuten lateriitti sekä muut kaupalliset akvaariolannoitteet ovat suositeltavia. Valaistus Tärkeä edellytys kasvien viihtymiselle on riittävä valaistus. Yleissääntönä voidaan pitää valaistustehoa 0,5...1 wattia vesilitraa kohti. Valon voimakkuus mitataan tavallisesti lukseina (lx). Seuraava taulukko kertoo joidenkin kasvien valontarpeen lukseina: Valo
Loistelamput ovat käytännöllisimmät kasviakvaarion valaisuun. Jos akvaarion syvyys on yli 50 cm, eivät loisteputket aina riitä ja silloin voidaan käyttää elohopeahöyrylamppuja. Tehontarve on noin 2,5 wattia senttimetriä kohti akvaarion pituutta. Huomaa, että loisteputket himmenevät käytössä. Vaihda siksi valaisimeen ainakin yksi uusi putki puolen vuoden välein. Vesi Useimmat akvaariokasvit viihtyvät vedessä, jonka kovuus on välillä 4...12 dH ja pH-arvo välillä 6,5...7,2. Poikkeukset mainitaan kasvitietojen kohdalla. Vesi kannattaa pitää mahdollisimman kirkkaana, koska irrallinen lika laskeutuu kasvien lehdille ja samentaa lisäksi veden. Murtovedessä viihtyvät vain harvat kasvit. Ravinteet Kasvit tarvitsevat kasvaakseen sekä makro- että mikroravinteita. Makroravinteet ovat aineita, joita tarvitaan suhteellisen suuria määriä, kuten nitraatit, fosfaatit ja sulfaatit. Näitä vesijohtovedestä ja kaloista peräisin olevia ravinteita esiintyy yleensä luonnostaan akvaarion vedessä. Kun ravinnepitoisuus nousee liian suureksi, voi seurauksena olla "leväkukinta". Nitraattitaso nousee kalojen ulosteiden johdosta. Niinpä ei näitä makroravinteita tarvitse lisätä akvaarioon. Mikroravinteet ovat hivenaineita, joita tarvitaan hyvin pieniä määriä. Kasveille tärkeitä mikroravinteita ovat mm. kupari, rauta, mangaani, boori, sinkki ja kalsium. Liian suuri hivenainepitoisuus on pahaksi akvaariolle. Seuraavasa taulukossa luetellaan joitakin kasveille tärkeimpiä ravinteita. Makroravinteet on merkitty tähdellä (*). Ravinne ja sen toiminta
Lannoitus Koska akvaariossa on tavallisesti tarpeeksi makroravinteita, ei tavanomaista yleislannoitusainetta pidä käyttää. Käytä sen sijaan erityisesti akvaariokasveille tarkoitettuja hivenainevalmisteita, joita on saatavana alan liikkeistä. Älä koskaan annostele liikaa lannoitteita, koska sekä kalat että kasvit voivat kärsiä siitä. Älä koskaan käytä fosfaattia tai nitraattia sisältävää lannoitetta, koska siitä voi olla seurauksena hurja leväongelma. Lannoitteita on saatavana sekä nesteinä että rakeina. Hiilidioksidi Kasvit käyttävät yhteyttämiseen hiilidioksidia, joka on välttämätön aine kasviakvaariossa. Hiilidioksidia on akvaariossa kalojen hengityksen sivutuotteena ja nitrifikaation seurauksena, samoin kuin veteen liuenneena ilmakehästä. Hiilidioksidipitoisuuden tulisi olla välillä 5...15 mg/l. Jos pitoisuus ylittää 20 mg/l, voivat kalat kärsiä. Muista, että veden voimakas "ilmastointi" aiheuttaa hiilidioksidipitoisuuden laskun. Jos tankissa on runsaasti kasveja ja vähän kaloja, tai jos vesi on kovaa, voi hiilidioksidin lisäys olla tarpeen. Hiilidioksidilannoitusta ei kuitenkaan tavallisesti tarvita normaalisti kasveja sisältävässä akvaariossa. Hiilidioksidia voidaan lisätä erityisellä, mutta harvoin käytetyllä hiilidioksidilannoitusjärjestelmällä. Suodatus Mikä tahansa kohdassa suodatus) mainittu suodatin sopii kasveja sisältävään akvaarioon. Suodattimen tärkeimmät vaatimukset ovat: 1) se ei saa aiheuttaa liian voimakasta virtaa, joka haihduttaisi hiilidioksidia vedestä; (2) suodatin poistaa kelluvat epäpuhtaudet, jotka varjostavat ja kerääntyvät kasvien lehdille; (3) että suodatin saa aikaan kevyen virtauksen, joka kuljettaa ravinteita ja estää roskaa kertymästä kasvien lehdille. Pohjasuodattimet eivät ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto, koska pohjalevy rajoittaa akvaarion sisustusmahdollisuuksia. Istutus Tee karkea suunnitelma akvaariosi sisustuksesta ennen kasvien istuttamista. Merkitse suunnitelmaan mahdolliset kivet ja puut ja toteuta sisustus sen mukaan. Kasvit istutetaan kokonsa ja muotonsa mukaan eri ryhmiin:
Keskiosa: Keskelle istutetaan yleensä keskikokoisia kasveja, jotka voivat peittää taustakasvien usein rumat varret. Tausta: Akvaarion takaosaan istutetaan suuria kasveja, jotka usein peittävät näkyvistä lämmittimen, suodattimen, letkut ja tukilangat. Taustalla käytetään tavallisesti nopeakasvuisia lajeja, jotka eivät tarvitse yhtä voimakasta valaistusta kuin etualan kasvit. Ryhmäkasvit: Keskellä tai taustalla käytetään usein kasveja, jotka näyttävät hyvältä usean yksilön ryhmissä. Ryhmäkasveja on usein helppo lisätä pistokkailla. Yksittäiskasvit: Suuret, koristeelliset kasvit istutetaan usein yksittäin akvaarion keskelle tai taustalle. Ne toimivat katseenvangitsijoina ja voidaan valaista kohdevalolla. Vastakohdat: Ulkonäöltään erilaisia kasveja voidaan käyttää muiden kasvien vastakohtina. Punalehtiset kasvit muodostavat värivastakohdan vihreille kasveille ja kapealehtiset kasvit toimivat pyöreälehtisten vastakohtana. Vastakohdat korostuvat kauniisti, jos samantyyppiset kasvit sijoitetaan omiin ryhmiinsä erikseen muuista ja erityyppiset kasvit sijoitetaan yhteen. Kelluvat kasvit: Kelluvat kasvit tarvitsevat paljon valoa, mutta ne on kuitenkin suojattava valaisimen liialta säteilyltä. Kelluvat pintakasvit lisääntyvät usein hyvin nopeasti jakautumalla ja peittävät nopeasti akvaarion koko pinnan varjostaen muita kasveja. Siksi on kelluvat kasvit pidettävä poissa muiden, paljon valoa vaativien kasvien valon edestä. Kasvien lisääminen Kasveilla on useita tapoja lisääntyä. Jotkut lajit lisääntyvät hämmästyttävän nopeasti, niin että ne valtaavat akvaarion muutamassa viikossa, kun taas toiset eivät näytä lisääntyvän lainkaan.
Rönsyt: Monet akvaariokasvit, erityisesti etualalla käytetyt sekä miekkakasvit, lisääntyvät rönsyilemällä. Rönsyt voivat kasvaa joko pohjasoran pinnalla tai sisällä. Rönsyilevät kasvit ovat usein hyvin tuotteliaita. Juurakko: Joidenkin kasvien juuret kasvattavat sivuversoja. Näitä kasveja lisätään leikkaamalla juurakosta paloja. Jokaiseen palaan pitää jättää jokunen lehti ja juuri. Istuta palat soran pinnan tasoon, jolloin palat juurtuvat parhaiten. Jälkisilmut: Jälkisilmut ovat uusia kasvin alkuja, jotka kasvavat äitikasvista. Äitikasvin lehtiin tai varteen kasvaa joukko uusia silmuja, jotka kehittyvät uusiksi, erillisiksi kasveiksi juurineen ja lehtineen. Tarpeeksi suuriksi kasvettuaan uudet kasvit irtoavat äitikasvista irrottaa. Tästä käytetään myös nimitystä "jakautuminen". Siemenet: Kukkivat kasvit tuottavat siemeniä, jos ne saavat pölyttyä, luonnossa tavallisesti hyönteisten toimesta. Akvaariossa voi käyttää hienoa sivellintä pölytykseen eli siitepölyn siirtämiseen heteiltä emille. Leikkaaminen Kuten muutkin kasvit, myös akvaariokasvit tarvitsevat säännöllistä leikkaamista tai harventamista. Monet, varsinkin varrelliset kasvit, kasvavat helposti ulos akvaariosta, jollei niitä leikata. Jotkut suurikokoiset kasvit varjostavat akvaariota saadessaan levitä veden pinnalle. Monien lajien leikkeitä voidaan käyttää pistokkaina, jotka istutetaan uudelleen. Joidenkin suurten kasvien, kuten miekkakasvien, uloimmat lehdet poistetaan, jolloin syntyy tilaa uudelle kasvulle. Kelluvien kasvien, kuten Nymphaea-lajien isoimpia lehtiä on vähennettävä, jotta ne eivät varjostaisi liikaa. Lehdet poistetaan siten, että vain alemmat, vielä kasvussa olevat lehdet jäävät jäljelle. Tiheät pensasmaiset kasvit ohennetaan leikkaamalla pois versoja. Vältettäviä kasveja Akvaarioliikkeissä on saatavana monia kasveja, jotka eivät oikeastaan ole vesikasveja. Sellaiset kasvit eivät viihdy pitkään vedessä ja voivat kuoltuaan saastuttaa veden. Näitä kasveja ovat mm. laikkuvehkat (Aglaonema) ja brasilialainen miekkakasvi sekä ns. "palmut". Hanki kasvit vain luotettavasta liikkeestä, jossa myydään oikeita vesikasveja. Levät Melkein jokaista akvaariota vaivaa jossain vaiheessa "leväkukinta". Sen voi aiheuttaa liika valo, erityisesti suora auringonvalo, tai ravinteiden ylijäämä, erityisesti typen ja fosfaattien. Leväkukinta voidaan välttää vaihatamalla vettä säännöllisesti ja välttämällä suoraa auringonvaloa. Akvaarioissa yleisesti esiintyviä levälajeja ovat: VIHERLEVÄT
Turkkilevät: Turkkilevä tarttuu kasvien lehtiin vain yhdellä kuidulla ja voi saavuttaa 2 cm pituuden. Turkkilevää kehittyy yleensä veteen, jonka nitraattipitoisuus on korkea, ja se voi tappaa muut kasvit. Turkkilevä poistetaan käsin tai akvaarioon hankitaan levää syöviä kaloja, kuten kuonobarbeja (Epalzeorhynchos kalopterus) tai kiekkokotiloita (Planorbidae). Säännöllinen veden vaihto vähentää myös levän kasvua. Kelluva kasviplankton: Nämä levät ovat tavallisesti Volvox-sukua ja ne näyttävät värjäävän veden vihreäksi. Plankton joutuu akvaarioon yleisimmin luonnonvesistä kalanruoan mukana. Planktonista pääsee eroon täydellisillä vedenvaihdoilla, mikrosuodattimilla tai säteilyttämällä ultraviolettivalolla. Myös levän kasvun estäviä aineita voidaan käyttää. Vihreä pilkkulevä: Pieniä, tummanvihreitä pilkkuja muodostuu kasvien lehdille ja akvaarion lasipinnoille. Tämä levä lisääntyy veden laadun ollessa epävakaa ja huono. Levää syövät kalat ja kotilot parantavat tilannetta. Veden laadun parantamisesta on myös apua. Vihreä tupsulevä: Tämä levä muodostaa jopa 3 cm pituisia tupsuja. Levää esiintyy akvaarioissa, joiden valaistus on liian voimakas ja vesi runsaasti lannoitettua. Levä poistetaan käsin tai akvaarioon sijoitetaan levää syöviä kaloja. SINILEVÄT
PUNALEVÄT
Musta pilkkulevä: Tämä esiintyy pieninä, mustina pisteinä kasvien lehdillä. Levän synnyn syy on epäselvä, mutta liika lannoitus (nitraatti) ja voimakas valaistus näyttää olevan syynä levän kasvuun. Hallinta on vaikeaa, joten paras keino on poistaa saastuneet kasvien lehdet. Musta tupsulevä: Tämä muodostaa mutaisen tummanvihreitä tupsuja, jotka kasvavat lehdillä, kivillä, sorassa ja puulla. Levä, joka tappaa kasvit, viihtyy happamassa, paljon ravinteita sisältävässä vedessä. Levää syövät kalat poistavat lyhyet tupsut, mutta pitkät tupsut saadaan parhaiten pois hiilidioksidilannoituksella. PIILEVÄT
Levänestoaineet Levänestoaineita voidaan käyttää akvaarioissa, mutta ne estävät vain lankaleviä, sinileviä ja piileviä. Kannattaa etsiä muita keinoja leväongelman hallintaan, koska monilla estoaineila on kasveille haitallisia ominaisuuksia. Kasvien ongelmia Kasvit voivat kärsiä muistakin ongelmista kuin levistä, erityisest, jos veden arvot eivät ole suotuisia. Vääränlainen vesi voi vahingoittaa kasveja enemmän kuin ravinteiden puute. Jos kasvit alkavat kuihtua (eli lehdet kellastuvat, putoilevat tai näyttävät vahingoittuvan, kannattaa ensi tarkistaa, että vesi on kunnossa. Jollei ole, käytä seuraavaa taulukkoa.
The Aquarium | Plants and Furnishings | Set Up and Maintenance Translated by Rahola Ltd. |
©2008 mongabay.com